heit

oon teille kaiken velkaa
enkä ansainnut yhtäkään

ne illat huurteisilla autoteillä
ja yöt jotka muuttui huomeneksi
ja aamun valju valo
ihan huomaamatta

mutta onko täällä kukaan ketään voittanut
vaan vahingossa aika
meidät yhteen ripustanut

nitonut kiinni hennot heit ja hauraat halaukset
aivan huomaamatta

paikalla

vieläkin mä herään
keskiviikkoaamuisin

oottamaan että sanot mulle huomenta
ja hengität mun tukkaan kuumaa ilmaa

pysähdyn miettimään, missä sä oot ja miten sulla menee
kuuntelemaan meidän ääniviestejä whatsapissa

ja kun sä oot ruudun yläreunassa paikalla
mä muistan, ettei se oo enää meidän keskustelu
vaan historia, jonka vois vaikka tänään tyhjentää
jos uskaltais unohtaa

lujasti

muistan sen miten sun sormen kärjet
sekotti mun hiuksia
hämmensi mun laimeita toiveita
miten niitä pitkin kiipesin sun syliin ja
uskalsin pitää kiinni ja päästää irti
hetkessä ja keinua sun sanoissa

ne sanoi
tykkään ja haluun
pitelen ja en koskaan päästä irti

ja samalla kai
ne pelot heijastui mun poskille
ja sä vedit rajat lujasti kiinni

etten putoa

Jokainen elintärkeä rytmi
varjo kuopan pohjalla
siinä missä luut kahisee toisiaan vasten
eikä ole mitään pehmeää
kehon laidoilla

muistan sen tyhjän tunteen
ja ne numerot ja tahdit
joiden mukaan tanssittiin
ja pidän kiinni salin reunoilla
tiukasti kiinni

sanoja

kuuntelen sun hengityksen tasaista kahinaa
aamulla sun suihkuhöyryt huurtuu ikkunaan

odotan sun katsetta päivisin
ja kun se pyyhkii yli
oon paljas ja
iltaisin lakanoissa välkkyy onni

odotan ja puhun paljon, että olisi
tarpeeksi täytettä ja tarpeeksi sanoja
jottei kumpikaan jäisi ilman

mut sinä kuumana sunnuntaina
sanoit viimeiset sanat
ja ne oli multa loppu

siunauksen

mä letitän unihiekkaa sun tukkaan
lapioin syliis siunauksen
ja sidon silmiisi unet

jätän sut yksin
pimeään, mutta
en koskaan ilman

haihtuva

painava ilma

yön jäljiltä jähmettyneet sanat
haihtuneet kosketukset
putoilee mun päälle

lauseet jotka eilen katkesi
pois kääntyvä katse
hiipuva lämpö

tuijotan sun unisia huulia
enkä uskalla kysyä