aamu

valo viipaloi aamun
ensimmäiset hitaat rytmit

lihaksissa painavat eilisen jäljet

nivelet muistaa yön ja hiljaiset nikamat 

pitelee kiinni toisistaan

ikkunan takana aurinko 

nostaa mukanaan alun

se heijastuu mun silmiin

aika on aamun tunteina avara 

lempeät hiljaiset minuutit

eilisen jälkeen ja ennen huomista

siellä

pitele kiinni

kanna sinne missä iltaisin
ei pimeys ole painavaa

missä taivaan alle mahtuu

ja happi ei ole raskasta hengittää

tehdään sinne maja 

ollaan hiljaa ja hengitetään

löydetään sieltä koti

eikä siellä ole raskasta

kolmesataa poikkeuspäivää

tässä kuussa maanantait on kalpeita

ja lauantaisin hapuilen happea 

kolmesataa poikkeuspäivää jonossa 

puettuina samanlaisiin paitoihin

harmaisiin pyjamiin

enkä enää edes muista, minne ne jonottaa

niin kauan paikallaan, etten tiedä

onko enää meitä

odottaako tän jälkeen sittenkään elämä

ja osaanko enää koskaan 

olla osa teitä

sinä talvena

sinä talvena, kun aurinko laski liian usein

ilma oli harmaata sumua

ja taivas oli usein valoton

laitoin siistiin pinoon kesken katkenneet lauseet
ja sanat, joista katosivat konsonantit

sinä talvena, kun voimat loppuivat 

ja päivistä putosi aamut

sinä talvena, kun lunta satoi sata senttiä

minä unohdin joskus hengittää

minä putosin ja putosin

ja sinä talvena 

sieltä tuntui mahdottomalta palata

uuden käsivarsilla

olet onnen häivähdys vatsanpohjassa
hento huokaus suljetuilta huulilta
toive tulevaan, kaipaava katse eiliseen

luopumisen tuska ja intohimo

uuden käsivarsilla

kannateltuna ensi kuuhun

rajaviivalla jännittää

uusi vuosi, uusi 

laulavien rantojen suojassa

tuhat laulavaa rantaa
pieni punkki kesäyön heinikossa
illalla punaisia järven selkiä
mustikkametsiä, kielokimppuja

sinivalkoisen sisun maa

samat maisemat kasvaa betonimetsää

pellot väännetty kaskeksi
jättömaat asfalttiaavikoiksi
luonto taitettu suunnitelmaksi

loppumattoman valon öinä
mustina marraskuun hetkinä
keinumme uneen ja heräämme
laulavien rantojen suojassa

eikä yhtään voittoa

tuijotat niitä etäältä

silmät hiilenmustina
huulet kapeina viiruina

teet listaa ja kohta kohdalta

oot tiukempi ja otat muka varmemman otteen

lasket sydämiä ja kertyviä kehuja

filtteröityjä hetkiä jonkun toisen tarinassa

päiviä, joina tulit maaliin viimeisten joukossa

joina voittajat keräsi hyvän yön toivotukset

ja parhaat pisteet elämästä

etkä sä nää, kuinka 

maaliviiva oli paikallaan vielä

ja kuinka yö loppuu kaikesta huolimatta