Villasukat
Siniset farkut, tumma paita
alla ohut iho
Ei suojele talvelta
Musta vesi valuu poskelle
ripset kalvenneet kyynelistä
hiuksista ohut letti
Huoliteltu
Seisoo ovella
Katse kylmettää kohdatessa
ihmisen silmät
heijastuksia maailmasta
kyynelissä
Herkkyys on hauras särkyvä
Vaikka huudat hengittämättä
silmäsi hohtavat hiilinä
näen, kuinka hämmennyt
Teen väärin, tiedän
Mutta jäät siihen
Kiitos
Kysyn aina uudestaan
Pelkään liikaa aina
En aina usko tuntevani sinua
Ymmärräthän, ystävä
En tiedä, mitä enää pitäisi tehdä
Ehkä paljastaa kaikki
levittää päiväkirjat, hauraat kuvat
lattialle avoimeen valoon
repiä vaatteet
olla alaston kaikkien
katseiden alla
kestää syvien silmien huoli
Olla auki
Silti kietoudun villaan
piilotan kasvoni teemukiin
laulan yksin itseni uneen
Seison tyhjässä huoneessani
käsilläni kellastunut harmaa
runoilijan sielu
Kasvot vasten ikkunaa
Saatan unohtaa
Elää aina välillä
Kutsuttava itseään runoilijaksi
herättävä muistamaan
huomaamaan taas huomenna
Valo
huudettava nimeä
sana kuvaa omia kasvoja
Lattialla A.W. Yrjänää
Runosielu lohkeilee tippuu hiljaa
sanojen päälle
Pinossa runovihko, nuotit
sarjakuvat alinna
Taiteellista