yönurmi

On hyvä, että on kylmä
valo paljastaa ilmeeni itselleni,

kun
vihreä maa sanoo
elä
se kuiskaa
tarttuu villasukkiin kastaa
kämmenen

Sitä kautta tajuan maailman
pohjalla on syvä ilo

ei tähän voi sanoa

Sade kastelee maan
kyyneleeni pisaroina sen joukkoon
Ne vievät kaiken
vetävät viimeiset sanat
ulos, kun kukaan ei kuule

Sataa maailmankaikkeuden
surut ja kauniit hetket
äärimmäiset

valtavana virtana minusta
valuu sielun kappaleita

"mä rukoilen sun puolesta"
silloin

Sieluista

Olen ripustanut sieluni
sinun silmiisi käsiisi lämpöösi

Ajatellut tulevani tässä
kokonaiseksi tai
edes hieman

uskotellut tulevani kaiuksi
joksikin puoleksi sinusta
olevani joskus
yhtä ihminen

Valehdellut itselleni
vaikka kielsin sinua puhumasta
minulle edes totta

Valon oma

Valon lapsena avoinna tänään

kerrankin vapaana
valmiina huomiselle

kuulemaan hyvistä hymyistä
näkemään todellisuuden
puhtaana
olemaan sellainen,
jonka maailma tarvitsee
edes hetken verran näkyvissä

vapaana valossa
sydän kahleetta
on värikäs

Turva

Ihminen suunnittelee tiensä

     valitsin jokaisen polun
     tutkin kartat, askeleet
     päätin, etten
     eksy en pelkää

Siksi en osaa laskea
Selittää hetkiä, joina
kastelin varpaani kyynelin

Miksi lähdin paljain varpain?
Kysyn vain

Kls

Kiitän sinua silmistäsi

niiden sävy on lempeä suklaa
ne sanovat
"kaikki järjestyy"
Niin sinä

Sanasi sulattavat sieluni
jään pinta lohkeaa

sielu värähtelee
iloa

Liian pieni koti

Kaupunki, se valehtelee

Käpertyessään kokoon maiden taakse
niin kuin minä sydämeni ympärille

yksinäiset yksinkertaiset talot
silmät suljettuina
katseet luodut rantahiekkaan
ettei kukaan huomaa

käy sääliksi aaltojakin
Valkoisten vaahtojen huutoja
huomiotta kaikki

Tänne on hyvä käydä piiloon
mutta jos haluaisi tervehtiä