keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Äkkiä arvaamatta

Sinkoudun syvyyksiin
Kovat kaiut rikkovat korvat
puhjenneet silmät vuotavat

lopulta sielu särkyy
pirstaleiksi pohjalle
Vuosien epäonni
seuraus varomattomuudesta

Kai uskottelin palapelin valmistuvan
minun säilyvän suojassa

Vaikka silloin juuri
on altis kuolemaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!