hyvästi seutu

Mä lähden

tämä valkoinen huone
sen seinät kuiskivat yhä
sen lattia laulaa yhä
mun rytmissä

sotkuiset seittini sen
pahvilaatikkomeren solmuissa,
ja ovat haalenneet tunteet

oon valmis:

täällä oli aika hataraa
eikä mun sydän ollut koskaan kiinni

pikkugangstakaupungin
kujat huutavat vain
öisin näitä nimiä, mutta nyt mä lähden

heihei koti.

sinfoniaa

Sä istuit mun viereeni luennolla
kysyit kuiskaten, onko nimilista jo mennyt
enkä kuullut enää muuta kuin sun kynän rahinan
se soitti sinfoniaa

täytin välissä olevan metrin
ihan kaikella läsnäololla ja
hengitin konkreettisen tehokkaasti
ettet kuulisi, miten
myn sydän
soitti sinfoniaa

varttia vailla luennoitsija kopautti papereitaan
sanoi köh ja me nousimme mekaanisesti

mun sydän, se jäi soimaan
sun selälle se soitti yhä sinfoniaa

Minä tunnen, kuinka jää hiipii hiljaa

En jaksa enää tuntea
kadonneita ruumiinosia,

en jaksa enää
ylläpitää valheita vetää verhoja tai harjata
hampaita tai rappuja.

Minä tunnen kuinka jää kääntää mun pään ja
pakottaa hiljaa minut
mukaansa.

Minä tiedän
luovutan huomenna.

Salaa annan sen viedä.

Täällä talvi on horrostila,
hajonnut maailma taistelee
meitä vastaan minä
yritän kuljettaa happea sormenpäihin
yritän elää nämä jäiset kuukaudet

talvi on tunkenut silmiini yön
kasvattaa ripsissä jäälumitarhaa ja
sen hengitys puhaltaa minusta kaiken

pois

tämä talvi on mielentila, älä hellitä ihminen.

päässä tuulee

Nukkumattomat tunnit kasvoillani

hymyilen silti joka aamu

minä en saa rauhaa

tapa, jolla äännät hassusti

pohjoista murretta 

ja miten puhut jumalasta

määräisessä muodossa rakkaudesta

kahvikolikot kämmeneen puristettuna

minä en saa rauhaa, jos sun olemus marssittaa mun

maailmaa

tammikuussa

Kun täällä on niin kylmä
mä muistan miten lämmin
mä olen sun jäljiltä
joulukuussa

sä olet kahden sadan
kauppamatkan päässä
suomineidon sydämessä

sanon hyvää yötä sun korville ja toivon, että
joku enkeli kertoo sulle sun unessa
mun olemassaolosta

tammikuussa
sä olet mun unessa
se enkeli