sulla oli kahvikuppi ja musta maski
ratikka kirskui, etkä kai kuullut mun hiljaista heitä
se ratikka ajoi ohi
mä laitoin maskin kasvoille ja kävelin pois
mä en enää kävele Annankatua aamuisin
sun kahvi varmaan jo jäähtyi,
etkä enää muista sen ratikan reittiä
mutta mulla on sulle vieläkin monta nimeä
toistan niitä, kun ratikat kirskuu
vaikka sä et ikinä kuullut sitä ainoaa, jolla mua kutsutaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!