rakas päiväkirja: uusi vuosi

TAMMIKUU
Vielä mä nousen
ihan itse,
lupaan onnistua tänä vuonna.

HELMIKUU
pakotettu nauru
harjoitteet
silmissä väijyy halu

HUHTIKUU
muualla kuin mun mielessä on kevät
en ihan ymmärrä

TOUKOKUU
että miten tässä kävi näin?

KESÄ
mulla on kylmä ja kylkiluut
yliviivaan elämän

SYYS
marraskuun kankeudessa
ennen seuraavaa sukujuhlaa
tänään mä lennän lähellä jumalaa

poispoispois

käskyä

Mene äläkä enää

unohda pidellä kiinni
unohda minua

älä enää tee syntiä itsellesi
houkuttele mieltä kuolemaan
anna paeta kasvoitta
loikata ajattomuuden pelkoon
kasvamiskauhuun
älä anna kaikota.

älä palaa jo hukkuneena
Mene, äläkä kadota aamua

M-Ä RA-AS-TAN SUA

pisamien alla kerskuu nauru
ruutuhame, silkkinauhat
kiiltonahka heijastelee
isän elintasoa

eskarinpiha, elokuu, tasan kuusi vuotta

Katson, hän ojentaa samettihousuiselle pojalle
päivänkakkaran.

saumaton lapsen onni
(huolettomassa vaiheessa
rakkaus ei pelkää)

toisin tässä, vuosia monen verran
raastat mua.

Olevinani
   vieras vieno hymy
   aistit kasvoilla
     avoinna
   rävähtämätön katse
   räikeä
   ilmeessä hive
          rohkeutta

pudotellut arvot
    olevinaan

Immanuel

tuttu varmuus
kohotan varovasti katseeni
       pois minusta
ilo on niin fyysistä
sydämet ympärilläni
lyövät alas
 tappion
hymy läikkyy kasvoilla

    ylös

melkein ylittämätön onni
riemu, se putoilee  välissämme

valtakunnassasi

luonnos

ja tyhjyys:

mieli aava autio
välimaastoon, jonnekin kosketuksen rajalle jääneet haaveet

lauseita kappaleittain,
lajiteltuina pituuden mukaan
välillä tyhjyys

     [              ]

, jossa vain ontto onkalo olo kolo
aivoihin jähmettynyt ajatus

vä sy ny t

ja viimeinkin minä voitan

Ja minä rakennan ympärilleni
lavasteet valekaupungin
huojuvan elämän kuvan

ja siellä minä kaiken kulissin keskiössä
elän muka-aitouttani
     hurjaa nuoruutta
     juoksen samoja askelia
     uudelleen uudelleen uudelleen

     yhä käännyn siinä harhaan
     vuosien jälkeen

Ja minä maalaan kasvoilleni hymyn
kun tulet katsomaan