no sä olet vähän tuollainen
aina ollut

ne sanoo ja naurahtaa
mun sydän narahtaa
ilottomasti

sanat lasketaan mun päälle
ja mä kannan niitä siinä
joka sunnuntai tästä eteenpäin

eikä niitä pyyhitä valkoisiksi kuin lumi
eikä hohtaviksi kuin pellava
kun ne on kudottu sun mustasta tukasta
eikä tää valkene mulle
ikinä

5

toukokuu on joka vuosi lähempänä
ja yhä vähemmän merkittävä
plus miinus nolla

radiossa soi paardit
ja nuokutan mun päätä
niin kuin en saisi tarpeeksi aurinkoa
tai joku fotosynteesi olisi vähän kesken

mun kaava on kai jotenkin vajaa, enkä jaksa
itse ratkaista äxän arvoa
antaa toukokuun tulla

varpunen

Mä horjun
tän maailman laidalla
reunalla, josta on puoli senttiä
varpusen loikka vapauteen
tai kadotuksen syöveriin

pelkään näitä siipiä, ne
ei oo kovin vahvat
ja mä pelkään, että tuuli saa musta otteen
että se tarttuu mun hentoihin siipiin ja
varpunen loikkaa

mustan viiman armoilla
mä pelkään ja pelkään

ja varpunen, nää sun siivet
viuhuu

mä näen unta,
ja onneksi herään
sä pidät musta kiinni.

juoksen pois

joo, mä nauran
sun jutuille, hyvä elämä,
mä nauran ja keinutan päätä
kieputan kiharaa
oon niin läsnä

mun pää sekoaa
ajatukset on pitkin maailmaa ja
taivasta

tunteet terävinä
nauran

joo, mä nauran ja rakastan
ja jos en sittenkään

maaliskuu

Maaliskuussa maalaan kasvoni joka aamu
olen viisas, kaunis, onnellinen
pukeudun ilottomasti, mutta sävy sävyyn koodin kanssa
kutsun kylään kukkapuskia keitän kahvit ja tarjoan
niin kuin kuuluu

maaliskuu on vuoden vakain
koska vielä ei ole kesä

maaliskuun aurinko kutsuu aamuisin tanssimaan
mutta teen sen salaa, minä vain leikin

huudan aprillia elämälle,
eipä kestä.

kukkayöt

kukkalakanoissa pyörii unten meteli
ne ahdistaa mu päätä, ne ei jätä tilaa rauhalle tulla

pää täynnä
suolaa ja meriveden makuisia kyynelkanavia

ja sokerina kaiken keskellä
on tyhjä aukko,
johon mahtuu niin monta mustaa kauhu-unta
painajaisen käsikirjoitusta
niin monta kuin ehdin keksiä

punaisia ruiskukkia solmuisten hiusten yllä
kannattaa yötä mun ympärillä
enkä mä pääse pois täältä
en pääse pois täältä

Tiputan vettä mun paljaille varpaille
jotta ne herää ja tajuu,
että samaa ruumista kannattaa
että kannattaa tanssia, jotta sielu ei karkaa

Tässä elämässä mikään ei muutu
mun kädet vaeltaa kahvikupin ympärillä
mun jalat pysyy paikallaan, jos en käske
mun silmät on aina vihreät ja sokeat pahuudelle

mutta mun pää meinaa nukahtaa
ja sille pitää muistaa laulaa ja laittaa herätys
jotta muutos ei aja ohi
ennen kuin tanssin sen kanssa
samassa nuotissa