uuden tieltä

muutoksessa kaikesta tutusta ja helposta 

on tullut haurasta

vahvasta ja varmasta outoa 

niiden sijaan pyrkii uusi

uudessa on paljon säröileviä kulmia

pinta-alaoja, joilla karttamerkit on vaikeita 

alueita, joiden nimiä en osaa lausua

tulevaisuus on vielä luomaton skeema

lohdutat, että uudet arjen maastot tulevat pian tutuksi 

tullakseen taas jätetyksi

seuraavan uuden tieltä

lähtiessä

maanantain aurinko nousee nykyään mua aiemmin

kuuntelen sannii ja kelaan viime viikon sähköpostijonoa

tuttu kahvi, sama salasana kun ennenkin

eikä mistään huomaa et oon lähössä

askel jo oven ulkopuolella, kohta muissa maisemissa

enkä enää ens viikolla avaa aamuisin tätä konetta

soita sulle teamssissa tai naura käytävällä

ei oo näitä viestejä vaan uusia kollegoita

viimesen päivän aamuna 

tämä on tullut tutummaksi 

kuin tulee koskaan 

ja huomenna kaikki on toisilleen vierasta

kaikki paitsi ikävä

juuret

silloin kun tuulee sisälle ja

vedenpinta nousee nousemistaan

kasvata juuret ja huoju tuulessa

niin se ei tempaa sua pois

vaikka repiikin lujaa

se repii ja riuhtoo

pidä sinä kiinni, lujasti

ja kasvata juuret

aamu

valo viipaloi aamun
ensimmäiset hitaat rytmit

lihaksissa painavat eilisen jäljet

nivelet muistaa yön ja hiljaiset nikamat 

pitelee kiinni toisistaan

ikkunan takana aurinko 

nostaa mukanaan alun

se heijastuu mun silmiin

aika on aamun tunteina avara 

lempeät hiljaiset minuutit

eilisen jälkeen ja ennen huomista

siellä

pitele kiinni

kanna sinne missä iltaisin
ei pimeys ole painavaa

missä taivaan alle mahtuu

ja happi ei ole raskasta hengittää

tehdään sinne maja 

ollaan hiljaa ja hengitetään

löydetään sieltä koti

eikä siellä ole raskasta

kolmesataa poikkeuspäivää

tässä kuussa maanantait on kalpeita

ja lauantaisin hapuilen happea 

kolmesataa poikkeuspäivää jonossa 

puettuina samanlaisiin paitoihin

harmaisiin pyjamiin

enkä enää edes muista, minne ne jonottaa

niin kauan paikallaan, etten tiedä

onko enää meitä

odottaako tän jälkeen sittenkään elämä

ja osaanko enää koskaan 

olla osa teitä

sinä talvena

sinä talvena, kun aurinko laski liian usein

ilma oli harmaata sumua

ja taivas oli usein valoton

laitoin siistiin pinoon kesken katkenneet lauseet
ja sanat, joista katosivat konsonantit

sinä talvena, kun voimat loppuivat 

ja päivistä putosi aamut

sinä talvena, kun lunta satoi sata senttiä

minä unohdin joskus hengittää

minä putosin ja putosin

ja sinä talvena 

sieltä tuntui mahdottomalta palata