Minulla ei ole enää sanoja
liiskasin ne harmaiden ruutujen
alle hauraina ja rumina
Sinne ne hapen puutteessa
kuolivat
Harmaata parrat
knallit päässään
saavat huomata tapetut lapseni
haudata ne ja
minun maailmani
Sitä he saavat tehdä
Työkseen he sen tekivät
oma
vikansa
(minun)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!