lauantai 15. helmikuuta 2014

Arvoisat

Minulla ei ole enää sanoja
liiskasin ne harmaiden ruutujen
alle hauraina ja rumina
Sinne ne hapen puutteessa
kuolivat

Harmaata parrat
knallit päässään
saavat huomata tapetut lapseni
haudata ne ja
minun maailmani

Sitä he saavat tehdä
Työkseen he sen tekivät

   oma
   vikansa

(minun)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!