lauantai 15. helmikuuta 2014

R u n o vain

Kirjaimet eivät enää tunnista toisiaan
ne valuvat paperilla väärässä
epätahtisessa rytmittömässä
jonossa, jossa en enää
erota sääntöjä

Minulla ei ole valtaa sanoihin
en halua kutsua niitä nimeltä
Silti suuni oksentaa
niitä kasoihin
mutten välitä

Ehkä pitäisi
Mutta poltin jo kuvan,
jonka takana luki

     ru
     on

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!