aurinko repii arkeen
se veistää valon
kaihdinraidoiksi peitolle
haaleilla kasvoillani väikähtää univaje
pettymyksen värittämä väsymys
kukapa minulle olisi kahvit keittänyt?
(helluntaihin on enää vajaa viikko)
on toukokuu,
aamu ja
verhojen takana odottaa kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!