maljani ovat täynnä
pintaan saakka
ylitsevuotavia minä hetkenä
tahansa
yksikin pisara viiniä
verta vettä kyynelkaasua
saa minut huutamaan
raivostuttaa aivot
tahdon aivastaa ne menemään (aivot, hei hei)
Ja niin siinä sitten, lopulta kävi
lakkasin elämästä
Sinä yönä satoi kaatamalla vettä,
minä murruin myrskyssä, minä ja maljani
ja lakkasin leikkimästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!