sellainen

Hän kantoi aina harteillaan
minunkin murretun maailmani

Hän kantoi aina mukanaan
muutamaa suklaapalaa
lohtusuukkoa saranoiden väliin jääneille sormille
puhallusta haavoihin

Hän nosti aina esiin
yhden hymyn
yhteisen naurun

Hän sanoi vielä, että
hyviä jatkoja,
kun minä jäin hölmönä
tuijottamaan