8.30

valo matelee lakanaa pitkin
kohti, se kutittaa mun nenää

avoin ilma ja ankara lämpö

makaan hiljaa
ihana huhtikuu

... --- ...

vetelen paperin täyteen raakoja rivejä

- tää nainen ei jaksa pestä pyykkiä
  kantaa likavaatekoppaa pesutupaan saakka
- se tiputti kahvia lakanoille
  eikä vaihtanut
- se ei aio tukkaa kiinni tänäänkään
- sen huulipuna hukkui sunnuntaina

se hukkui tän keskelle

ellet sä havahdu sen vierellä
ennen huomista ja viimeistä deadlinea,
kuollutta viivaa, jolla ihmisyys karsiutuu saavutuksiin
eikä mitään enää oo

huhti

taas on kevät

mun aivojen huhtikuupilvet pullahtaa esiin
sekavat ajatukset syöksähtelee niiden joukossa

tänä vuonna en jaksa hämmästyä
en yllättyneenä hämmennä väsymystä ja unohduksen määrää
mä tiedän, että mun aivot ei kestä valoa
ne ei pysty suodattamaan iloa
ne haluu nukkumaan

joka vuosi kevät käy mun kimppuun ja repii kappaleiksi

loppuispa tää, taas tullakseen todeksi vuoden kuluttua

tulppaaneja

sä tuot mulle tulppaaneja ja
tuoksut kesältä

sun käsissäs kepeä
huulilla rytmikäs huomen
ja värikkäät helähdykset

läkähdyn, kolmas kuu

jää

valkoinen vaakaviiva
kylmä valtaa tilaa mun selän takana

se kovertaa mun poskia
kairaa koloja mun olemukseen
sen syövereissä lennän päin
tuonelan rajaa

eikä mulla oo voimaa nousta korkealle
mun ilme hyytyy ja sydän keskittyy pumppaamaan
poskille taltioituu vanha ilme

sua

silmät paljaana mä katson sua
mä olen ohut ja mun tahtotila laskee
luulen, että unohdin mun sielun kotiin
eikä mulla oo sun edessä mitään omaa

sun ääni riisuu mun ajatuksilta pohjan
ja mä oisin sun vaikken tahtoiskaan

elämä

mun sanat on turtuneet
pää ei asetu, en saa pysähtyä

toisaalla te sanotte:
älä koskaan luovuta,
jätä leikkiä kesken

ja huomenna luettelet syitä lopettaa
saarnaat mun silmille siitä,
ettei koskaan ole pakko

mä ryntäilen pysäkiltä toiselle
painan stoppia enkä ikinä jää pois

tilaan hissin jokaiseen kerrokseen,
enkä koskaan astu sisään

ja sanat luo todellisuutta,
ja mä haluaisin vain huutaa
mutta mä juoksen